Voimistelu ei jymähdä saleille

Mitä tehdä, kun salivuorot loppuvat keväällä, mutta liikuntaa tahtoisi jatkaa? Tietenkin voi mennä lenkille, mutta se on kohtalaisen yksitoikkoista puuhaa verrattuna vaihteleviin voimistelusarjoihin. Tätä tuskaa helpottamaan kehittelin viime kesänä tiettävästi uuden lajin, jota olemme alkaneet kutsua maastovoimisteluksi.

Maastovoimistelussa yhdistyy tanssillisen voimistelun ja lenkkeilyn parhaita puolia: toisaalta nautitaan liikkeen virtaavuudesta, musiikin tulkinnasta ja vaihtelevista sarjoista – toisaalta liikutaan luonnossa paljaan taivaan alla, maisemien ja maaston vaihdellessa.

Olemme nyt Sykettärien ja muutaman muunkin innokkaan kanssa maastovoimistelleet jo kahtena kesänä Muuramenharjun ulkoilureiteillä. Kierrämme tunnin aikana noin kolmen kilometrin pituisen lenkin siten, että teemme reitin varrella erilaisia liikkuvia sarjoja FlowGymnastics-hengessä. Sarjojen ja koreografioiden suunnittelussa huomioin myös maaston muodot siten, että pyrin hyödyntämään ylä- ja alamäet ja toisaalta reitin varrella oleva pitkä suora on erinomainen hyppysarjojen suorittamiseen.

Mukanamme kulkee totta kai myös musiikki. Vyölaukku ei ehkä ole kovin muodikas, mutta juuri sopiva pienen kaiuttimen mukana kantamiseen. Tämän kesäkuun maastovoimistelun soundtrack ja rakenne on seuraavanlainen:

1. Sunrise Avenue: Nothing Is Over – lämmittelyä rangan liikkein 

2. Toni Wirtanen: Sata kesää, tuhat yötä – jalkojen lämmittelyä 

3. Zen Cafe: Todella kaunis – pienet hypyt (alussa loivaa alamäkeä, lopussa pusketaan ylämäkeen) 

4. Vesa-Matti Loiri & Samuli Edelmann: Tuomittuna kulkemaan – kokonaisvaltaista tanssillista voimistelua, pitempi koreografia 

5. Indiana Jones Theme – isot hypyt (pitkä suora) 

6. Scandinavian Music Group: Tällaisena kesäyönä – reisi- ja pakaratreeniä (ylämäki)

7. Vuokko Hovatta: Satakieli – nautinnollista kolmijakoista flow’ta (loiva alamäki) 

8. Topi Sorsakoski: Tango Poesie – nautiskelua tangon tahtiin 

9. Antti Tuisku: Peto on irti – ei niin vakava mutta menevä loppuirrottelu 

10. Loppuhölköttely aloituspaikalle, jossa pienet palauttavat venyttelyt.

Musiikin ja sarjojen välillä liikutaan hieman myös kävellen (esim. jyrkimmät mäkikohdat). Kävelypätkätkin ovat kuitenkin olennainen osa treenin tunnelmaa, sillä silloin on mukava jutella ja vaihtaa kesäkuulumisia. Myös venyttelyt tehdään ilman musiikkia, koska niiden aikana samalla sovitaan seuraavaa maastovoimisteluaikaa. Kesäaikaan kullakin on tietenkin omat menonsa, ja senpä vuoksi aika vaihtelee hieman tilanteen mukaan.

Viime syksynä tämä hullusta ajatuksesta lähtenyt ja ehkä vähän hullulta kuulostavakin laji palkittiin Voimisteluliiton Sydän-Suomen alueen vuoden harrasteliikuntatekona. Myös muilta Muuramenharjun reiteillä liikkuvilta olemme saaneet positiivista palautetta, ja ainakin hymyjä. Joskus on kyllä ajauduttu vähän törmäysreiteillekin, pahoittelut siitä – meidän koreografiamme ovat toisinaan melkoista siksakkia, ja siksi takaa tulevan on varmasti vaikea päättää, kummalta puolelta ohittaa.

Kaiken kaikkiaan maastovoimistelu on mielestäni täyttänyt hienosti tavoitteet, jotka sille viime kesänä asetin: voimistelu jatkuu kesälläkin ja se saadaan vietyä ulos (myös niinä kesinä, kun ei satu olemaan Gymnaestradaa tai muuta tapahtumaa, jossa voisi osallistua kenttäohjelmaan). Puistojumppatyyppisesti tätä on toki varmasti tehty ennenkin, mutta nyt lisäksi tulee eteenpäin liikkumisen ihanuus sekä maiseman ja maaston vaihtuvuus. Se mikä nilkanojennuksissa vaihtelevien maastonmuotojen vuoksi menetetään, voitetaan ainutlaatuisessa tunnelmassa.

Jenni Hyötynen