tiistai 21. heinäkuuta 2015

Huoltajan päiväkirja – Gymnaestrada 2015 Helsinki – kesän parhaat festarit

Tiistai 21.7.


Mielenkiintoni Gymnaestrada (GE) –tapahtumaa kohtaan heräsi neljä vuotta sitten, jolloin Anita Meuronen Tikkakosken liikunta- ja voimisteluseurasta kertoi Lausannessa tuolloin järjestetystä tapahtumasta. Sykkeen hallituksen jäsen, Flowgymnastics ja Sykettäret -ryhmien ohjaaja Jenni Hyötynen otti Sykkeellä vastuulleen gymppinä eli seuran ge-yhteyshenkilönä toimimisen ja osallistujien mukaan innostamisen ja lisäksi Sykkeen Valkea lintu -kenttäohjelmaan osallistujien ohjaamisen. Jennillä itsellään oli takanaan neljässä Gymnaestradassa mukana oleminen eli tapahtumasta puhuminen tuli kokemuksen syvällä rintaäänellä. Jenni kiersi Sykkeen ryhmissä markkinoimassa tapahtumaa ja Sykkeestä lähtikin mukaan 11 nuorta Kesän parhaat festarit (KPF), 8 tyttöä Marjamaille? JOOEI! (MJE) ja 6 naista Valkea lintu -kenttäohjelmiin. Lisäksi mukaan lähti huoltajia, yhteensä meitä oli 30 Sykkeestä. Mahtava porukka!

Tapahtumasta kirjoittaminen tuntuu todella vaikealta – kerrottavaa kun on niiiiiin paljon – ja tuntuu ettei sanat riitä kuvaamaan sitä iloa ja fiilistä, mitä riitti koko viikon ajaksi. Hymy nousee huulille nytkin aina, kun mitä tahansa tapahtumaan liittyvää tulee mieleen. Päädyin kirjoittamaan kertomukseni päiväkirjan muotoon, näin ehkä saan tuotua esille parhaiten tapahtuman monipuolisuutta.

Gymnaestrada on siis joka neljäs vuosi järjestettävä voimistelun kansainvälinen suurtapahtuma. Nyt Helsingissä pidetty tapahtuma oli Suomessa ensimmäistä kertaa ja sen järjestäminen vaati Suomen voimisteluliitolta valtavan panoksen. Mukana oli myös n. 3 000 vapaaehtoista mahdollistamassa tapahtuman onnistumisen. Paikan päällä oli n. 21 000 osallistujaa ympäri maailman, joista Suomen delegaatio suurin, n. 4 000 osallistujaa ja Sveitsin toiseksi suurin n. 3 000 osallistujaa. Moni varmasti koki, että tapahtumaan osallistuminen on kallista (osallistumispassi 235 e, koulumajoitus 190 e, lounaspaketti 100 e, esiintymisvaatteet ja Suomi-vaatteet erikseen), mutta onneksi saimme laskut monessa erässä maksettaviksi ja lisäksi varainhankinnan avulla maksettua bussikyydit niin tapahtumaan kuin toukokuun harjoituksiin, osittain huoltajien kuluja (kaikki maksoivat osallistumistaan myös omasta pussista) sekä iloksemme vielä paljon iltaruokailuja tapahtuman aikana. Nyt jälkeenpäin voi sanoa, että niin jokainen tapahtuman eteen tehty talkootyö kuin omasta pussista maksettu euro tuntuu todellakin sen arvoiselta!

Sykkeen Marjamaille-tyttöjä tapahtuman maskotin
- liekö Suvi vai Sisu? - halauksessa
Huikeinta tapahtumassa oli mielestäni fiilis, meininki, iloisuus, valtava määrä eri maiden edustusasuihin pukeutuneita eri-ikäisiä osallistujia, se ettei tapahtumassa kilpailtu vaan esiinnyttiin, se että esiintymisiä oli valtava määrä ja hyvin eri tasoisia, kaikilla oli mahdollisuus esiintyä, niin vasta-alkajalla kuin huippu-urheilijalla, nuorella kuin vanhalla, huippukuntoisella kuin vähän jo sohvaperunan näköisellä. Oma tyttöni sanoi, että parasta tapahtumassa oli esitykset ja niinhän se varmasti olikin! Mm. Messukeskuksella ja matkalla sinne näimme joka päivä mahtavan kirjon eri maiden osallistujia, joista aina joku ryhmä innostui pitämään omia ex tempore -esityksiään – aivan mahtavaa. Myös etukäteen tarkkaan harjoiteltuja esityksiä sai nähdä joka päivä valtavan määrän Messukeskuksella, Sonera Stadionilla, Senaatintorilla, Linnanmäellä ja Paavo Nurmen kentällä; näiden lisäksi vielä Olympiastadionin ja jäähallin spektaakkelit.

La 11.7.
Muuramesta lähdimme tapahtumaan jo päivää ennen avajaisia, kahdessa erässä. Itse olin mukana KPF-nuorten kanssa, sillä heillä oli avajaisissa esiintymisen vuoksi lauantaina useammat harkat Olympiastadionilla.  Lähdimme matkaan jo klo 5.30 startilla tilausliikenne Kainulaisen bussilla ja suoraan Olympiastadionille KPF-treeneihin. Mukana samassa bussissa oli niin Tikkakosken, Palokan kuin Jämsänkin osallistujia. Olympiastadionilla saimme kaulaamme osallistujapassit + matkakortit julkisilla liikkumista varten. Yksi ensiaputarvekin tuli heti aamupäivästä, sillä yhden osallistujamme nilkka muljahti harjoituksissa pahan oloisesti ja olimme jo SPR:n ihmisten kanssa varmoja, että tapahtuma menee hänen osaltaan kainalosauvojen kanssa katsomosta käsin. Onneksi kuitenkin diagnoosi oli väärä ja Lastenlinnan rento, mukava ja ennen kaikkea ammattitaitoinen lääkäri sitoi nilkan ja antoi hoito-ohjeeksi liikkumisen. Olin tämän nuoren mukana lääkärireissulla ja meinasi itselläkin ilon itku päästä, kun näin tytön ilmeen ja onnen siitä, ettei esiintyminen mennytkään sivu suun!  

Päivän harjoitusten välissä ehdittiin käydä myös kaupungilla – minäkin sain päivän kahviannokseni Espalla. Iltapäivällä lähdin etsimään parhaita kulkureittejä majoituskoulullemme ja vastaan muita Muuramen tulijoita, Jennin jäädessä nuorten kanssa vielä harjoituksiin.

Majoituskoulumme oli Vantaalla Hiekkaharjun alakoulu ja siellä liikuntasali, jonka jaoimme Lakeuden voimistelijoiden kanssa (Sykkeen porukkaa koulumajoituksessa 24 hlö, Lakeuden porukkaa reilu 60). Hienosti saliin kuitenkin kaikki mahduimme ja tunnelma oli usein katossa, mutta narisevat ovet ja turhan viileällä ollut ilmanvaihto asettivat hieman haasteita nukkumiseen. Hilpeyttä aiheutti myös muiden maiden kuten unkarilaisten koulumajoittujien kainostelu suihkutiloissa. Milloin oli ovet lukittuina (6 suihkua naisille käytössä), milloin ns. suihkupikkuhousut jalassa suihkussa käyneet ulkomaalaiset aiheuttivat meissä suomalaisissa hämmästystä.

Su 12.7. 
Aamiaiselle sai mennä joka aamu klo 6.30–9.00 ja aamupalalla oli tarjolla leipää, levitettä, juustoa/leikkelettä, kananmunaa, jogurttia, muroja, mysliä, hedelmiä sekä juomaksi tuoremehua ja kuumaa vettä teetä, kaakaota tai kahvia varten. Koululla oli myös pieni kioski, josta sai ostaa kouluvalvojilta mihin vuorokauden aikaan tahansa virvoitusjuomia, voileipiä, hedelmiä ja makeisia. Aamupalalla tarjottu murukahvi ei minulle todellakaan uponnut, joten tilasin kouluvalvojat keittämään minulle aina tuoreet kahvit kun heräsin. Hyvin toimi palvelu!

Sunnuntai, avajaispäivä oli meillä hyvin tiukan aikataulun päivä. Ensin aamulla oli taas harjoitukset Olympiastadionilla ja vettäkin saivat KPF-tytöt kentällä niskaansa. Aikataulun tiukkuus oli jo etukäteen tiedossa, mutta lopulta tyttöjen puolimärät hiukset piti laittaa stadionin katsomossa pikavauhdilla. Itse olen todella huono tupeeraamaan kenenkään hiuksia, mutta onneksi hiusten laitostakin tapahtuman aikana selvittiin, tytöt laittoivat toisilleen, Jenni laittoi usein, samoin huoltajista Elina ja yksi päivä myös Mäntsälän ryhmän ohjaaja tupeerasi useammalle tytölle esiintymisessä vaaditut hyvät otsatötteröt. Kastuneet esiintymisvaatteet sullottiin vain yhteen isoon kassiin ja sitten minun kovaäänisellä johdatuksella kiiruhdettiin Pasilaan Messukeskukselle lounaalle. Matkaa Pasilan ja Messukeskuksen välillä oli 2 km, raitiovaunu joka normaalisti kulkee tuota väliä ei ollut käytössä kiskojen kunnostuksen vuoksi  ja bussi joka väliä kulki oli usein niin täynnä, että ajoi pysähtymättä pysäkin ohi. Joten melko usein tuo matka kuljettiin kävellen, mutta onneksi avajaispäivää lukuun ottamatta ei tarvinnut vauhdilla mennä. Messukeskuksella ehdimme juuri ja juuri syödä ja käydä vessassa, kun pitikin jo lähestulkoon juosta avajaisvalmisteluihin. Ehdimme sinne juuri ja juuri ajoissa – ei tosin niin ajoissa että olisimme ehtineet etsiä esiintyjille tarkoitetut pukuhuoneet vaan tytöt vaihtoivat vaatteet stadionin yhden katsomon alla. Tuon kaiken kiireen jälkeen  tulikin tytöille pitkähkö odotus, kun ensin osallistujamaiden marssijat marssivat stadionille, sitten kuunneltiin puheita ja katsottiin lippuparaateja ja sitten vihdoin pääsi ohjelma alkamaan. Itse pääsin katsomoon hyvälle paikalle katsomaan avajaiset, mukanani vain kassissa nuorten puhelimet ja lompakot.

Avajaisten ohjelma oli mahtava ja täynnä fiilistä niin näytösten kuin marssin suhteen (kaikki muut Sykkeen osallistujat olivat marssimassa minua ja KPF-porukkaa lukuun ottamatta). Osa porukkaa lähti majoituskoululle avajaisten jälkeen ja osa jäi stadionin edessä olleelle tapahtumatorille nauttimaan vielä menosta ja meiningistä.

Ma 13.7.
Maanantaina ja tiistaina ei ollut esiintymisten puolesta ohjelmaa, joten näillä päivillä meillä oli mukavan väljä aikataulu. Osa vietti hauskan päivän Linnanmäellä, jossa myös oli upeita voimisteluesityksiä ja osa nautti meiningistä kaupungilla ja toki myös shoppaillen. Illalla osa porukkaa jaksoi vielä jäädä katsomaan Pete Parkkosta tapahtumatorille Olympiastadionin edustalla.

Ti 14.7.
Viestiseinä Messukeskuksella
Vapaan ohjelman päivä. Aikaa vietettiin Messukeskuksella nauttien upeista hallinäytöksistä sekä kaupungilla hengaillen sekä nauttien Senaatintorin esityksistä. Illalla osa porukasta oli katsomassa jäähallilla Portugali-Brasilia iltaa. Itse vietin vapaan aamupäivän huoltajuudesta, leikkautin ex-tempore itselleni lyhyet hiukset ja tapasin serkkuani ja käytiin lounaalla muualla kuin messukeskuksella. Messukeskuksen lounaalla kävi joka päivä n. 11 000 osallistujaa ja sen organisointi oli epäilemättä valtava ponnistus. Koskaan sinne ei tarvinnut jonottaa! Ruoka oli yllättävän maukasta, mutta lapsiosallistujille olisin kyllä itse kaivannut ruokajuomaksi veden lisäksi myös maitoa – itselleni jälkiruuaksi kahvia. No, tokihan sitä kahvia myytiin vaikka missä!
Iltapalaa koululla

Ke 15.7.
Matkalla Midnight Sun Specialiin
Keskiviikko olikin sitten tiukan ohjelman päivä. Sekä KPF:llä että Marjamailla-tytöillä oli ensin aamusta harjoitukset ja sitten iltapäivällä ensimmäiset esiintymiset Sonera Stadionilla. Esiintymiset menivät hienosti ja tämä olikin viimeinen päivä kun piti harjoitella, jatkossa esiintymiset sujuivat jo ihan ilman harjoituksia. Marjamaille-tytöt suoriutuivat omasta hauskasta kenttäohjelmastaan ihan yhtä hienosti kuin KPF omastaan. Marjamaille? JOOEI! -koreografiaa ohjasi Sykkeen osallistujille Niina Ninnu Rantakeisu ja Ninnu oli meidän muiden mukana koulumajoituksessa ja ohjaamassa tyttöjä sekä myös yhtenä huoltajana. 

Esiintymisten jälkeen lähdimme hyvällä vauhdilla majoituskoululle syömään eväitä + valmistautumaan iltaan. Osallistumispassilla pääsi Olympiastadionille katsomaan Midnight Sun Special -näytöstä, joka myös televisioitiin ja joka olikin uskomattoman hieno kokemus meille kaikille. Valkea lintu oli yksi näytöksen pääohjelmista ja siinähän oli mukana Sykkeen osallistujista kuusi naista; huoltajaporukasta Jenni Hyötynen, Elina Tuikka, Mirja Myllykoski ja Elina Hienola. Sitä ei voinut liikuttumatta katsoa! Aivan uskomattoman upea.


Keskiviikkona saavuimme kaikkein myöhäisimpään aikaan majoituskoululle, olimme siellä klo 0.00. Ei tosin mitään ongelmia kenenkään jaksamisessa silloinkaan =) Matkan aikana juttelin koulullamme majoittuneiden korealaisten kanssa; myös he tuntuivat nauttivan tapahtumasta vaikkakin Suomen kylmä kesä oli tainnut hieman heidät yllättää.

To 16.7.
Kenttäohjelmat jatkuivat Sonera Stadionilla eli siellä esiintyivät taas sekä KPF että Marjamaille-tytöt. Lisäksi ennen Sonera Stadionin esiintymistä KPF-tytöillä oli Tikkakosken osallistujien kanssa esiintyminen Kustaankartanon palvelukeskuksella, joka on suuri vanhusten palvelukeskus hienossa puistomiljöössä. Myös esiintyminen oli ulkona  ja tuntui, että vanhukset nauttivat heille järjestetystä mahdollisuudesta olla mukana Ge-tapahtumassa. Mukana oli esiintyjiä myös Käpylän voimistelijoista, Helsingin Jyrystä sekä Sveitsistä.
Marjamaille? JOOEI!
 
Kesän parhaat festarit

Sykkeen tytsyt

Pe 17.7.
Senaatintorilla
Päivä alkoi ukkosmyräkällä ja kaatosateella, mutta onneksi pidimme kiinni sovitusta ohjelmasta eli siitä, että lähdimme kaikki yhdessä katsomaan Senaatintorin voimisteluesityksiä. Sade nimittäin loppui sopivasti juuri kun pääsimme paikalle ja saimme nauttia reilun tunnin esityksistä, kunnes oli taas jo aika lähteä Messukeskukselle lounastamaan ja siitä edelleen viimeisen kerran kenttäohjelmanäytöksiin. Näytösten jälkeen ehdimme vielä Töölön kisahallille rakennetuille telineradoille ja siellä olikin upea mahdollisuus kokeilla niin trampoliineja kuin esimerkiksi voimistelukeiloilla voimistelua. Paikka oli avoin kelle tahansa, mutta toki suurin osa kävijöistä oli meitä GE-osallistujia. Perjantaina äitiyslomalla oleva Sykkeen lasten ja nuorten liikunnan kehittäjä Heidi Suominen pääsi myös mukaan tapahtumaan Felicia-vauvansa kanssa. He olivat mukana katsomassa Sonera Stadionin kenttäohjelmia sekä kisahallissa.

Perjantai-iltana noin puolet osallistujista oli mukana FIG-gaalassa jäähallilla, mukaan lukien minä tyttöni Elisen kanssa. Näytös oli todella vaikuttava ja huikea. Lapsille jäi erityisesti mieleen Israelin hauska rantameininkiä kuvaava Lollipop-näytös, itse meinasin saada lähes sydänkohtauksen Itävallan henkeäsalpaavassa akrobaattisessa näytöksessä.


La 18.7.
Lauantai valkeni upeassa säässä ja niinpä saatiin pidettyä vielä kiinni viimeisestä toivotusta ohjelmasta kiinni eli pakkaamisen jälkeen päästiin lähtemään Helsingin uimastadionille uimaan. Uimastadion on maauimala (lämmitetyt ulkouima-altaat,  joka on rakennettu Helsingin olympialaisia varten ja se on hyvin suosittu uimapaikka Helsingissä, sijaitsee Olympiastadionin lähellä). Lauantaiaamupäivällä siellä oli kuitenkin vielä mukavan väljää ja uimassa olivat kaikki lapset ja nuoret sekä minä. Teki mieli itsekin hypätä ponnahduslaudalta altaaseen, mutta onneksi jätin hyppäämättä – olin nimittäin unohtanut niin kamman kuin ripsivärin majoituskoululle – ei olisi ollut kiva mennä päättäjäisiin ripsivärin jämät poskilla!  

Uinnin jälkeen lähdettiin vielä viimeisen kerran messukeskukselle syömään lounasta + tekemään viime hetken ostoksia ja yksi pikku porukka kävi vielä keskustassakin viime hetken shoppailuilla. Iso osa porukkaa olisi halunnut vielä käydä Olympiastadionin tornissa, mutta lähestyvien päättäjäisten vuoksi se olikin pettymykseksi suljettu. Mutta siinä olikin aikaa etsiä stadionilta vielä viimeisen kerran hyvät paikat ja nähdä päättäjäisten ohjelmanumerot. Päättäjäisistä kiiruhdimme vielä kävellen Pasilaan, josta junalla Hiekkaharjuun ja loppumatka kävellen majoituskoululle. Viimeisen kerran eväiden syönti ja sitten sullouduimme kaatosateessa tavaroinemme bussiin, joka oli jo hakenut muiden koulujen jämsäläis-, palokkalais- ja tikkakoskelaismajoittujat. Lopulta kotia kohti väsyneenä, mutta erittäin tyytyväisenä niin siitä että tuli lähdettyä mukaan kuin siitä, että kaikki sujui niin upeasti kuin sujui! Sadekin saatiin huonoista ennustuksista huolimatta häiritsemään vasta lähdön hetkellä.

Seuraava Gymnaestrada järjestetään 4 vuoden kuluttua Itävallan Dornbirnissä. Uskon, että sinne saadaan Sykkeestä hyvä ja innokas osallistujaporukka mukaan – Gymnaestrada-kärpänen on herätetty ja ne huoltajista (kuten minä), jotka eivät olleet mukana nyt missään kenttäohjelmassa ovat jo innolla suunnittelemassa osallistumista sellaiseen. Ne näyttivät katsomosta käsin sellaiselta elämykseltä, että pakko päästä kokemaan myös se! Lisäksi nyt on tiedossa, että Suomi-vaatteita kannattaa tilata jopa muutama ylimääräinen kappale. Mikäs sen hauskempaa kuin vaihtaa oma huppari tai paita vaikkapa järjestäjämaan verkkariin! Tällä kertaa kovinkaan moni meistä ei tuohon vaihtamisperinteeseen vielä osannut varautua. Itseäni jäi myös hieman harmittamaan, etten tilannut Suomi-verkkaria itselleni. Koska en ollut marssimassa, en tarvinnut sitä siitä syystä, mutta olisihan se päällä ollut kiva olla niin tapahtumassa kuin käyttää nyt jälkeenpäin kotona. Onneksi löytyy sentään vihreä Suomi-paita sekä Gymnaestrada pipo!

Yle Areenasta löytyy muuten vielä tapahtuman televisioinnit, Suosittelen katsomaan ainakin avajaiset ja Fig-gaalan!


-          Johanna =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti